- "mitä sinä kaktuksella teet ei minuakaan tarvitse kovin "usein" kastella"

Bryan katselee nuupahtaneita kukkia

- "kyllä ne siitä ajallaan virkistyvät"

Bryan kääntää selkänsä poispäin kukista ja Leistä katsahtaen keittiön seiniä *katselee seiniä huvikseen kun ei keksi muutakaan tekemistä*

-"Hmn, vai ei sinua tarvitse kastella niinkään usein...?" Lei sanoi ja halasi Bryania takaapäin, hieroen samalla amerikkalaisen rintakehää.

-"Jäikös meillä jotain kesken...?" Lei kysyi ja nuolaisi Bryanin poskea.

- "mhh.. voipi olla"

Bryan nostaa Lein kädet pois vyötäröltään, kääntyy rakastettuaan kohti, suutelee hänen kaulaansa ja liikuttaa käsiään Lein selkää ja rintakehää pitkin. Bryanin katselessa Leitä suoraan silmiin hän sanoo:

- "Love you, Lei Wulong"

ja suutelee Leitä hellästi.

Lei katsoi takaisin Bryanin siniharmaisiin silmiin, hyväillen samalla amerikkalaisen lämpöisiä käsiä.

-"I love you too, Bryan Fury..."

Bryanin lopettaa yhtä äkkiiää hommat kesken. Sitten hän vilkuille ovelle päin

ulko-oveen koputettaan melko voimakkaalla äänellä.

- "Satuitko kuulemaan vai kuulenko minä jo harhoja?"

Bryan kääntää katseensa Leihin.

Lei nousee hiljaa seisomaan ja vinkkaa Bryania piiloutumaan jonnekin siksi aikaa, kun käy tarkistamassa ulko-oven.

*Toivottavasti se ei ole kukaan työpaikalta...*

"Vai piiloutua pitäisi.. no mikä ettei... tai jospa käväisisin kävelyllä.."

*availee ikkunaa mutta jää kuuntelemaan ensin kuka ovella mahtaisi olla mutta valmiina menemään ikkunan kautta ulos jos tilanne vaatii*

- "Kyllä nyt sen verran pitää olla utelias, että saan tietää kuka ovella on.."

-"Okei, voit tulla jo esiin piilostasi. Se olikin vain joku harmiton ovelta ovelle kulkeva kaupustelija, ei muuta." Lei huokaisi helpottuneena ja käveli takaisin olohuoneen sohvalle.

-"Bryan? Minne sinä jäit?"

- "täälähän minä.. Hups"

*Tippuu katolta alas*

- "Ptyi..
*sylkäisee ruohoa pois suusta*
- "Ei pupunruokaa...kiitos nyt vain.."
*kävelee ovesta sisälle*

Lei katsoi hetken hämmästyneenä katolta pudonnutta amerikkalaista ennenkuin purskahti nauramaan.

-"Hahahhaa... anteeksi, olet niin hassu välillä." *pyyhkii vedet silmistään*

*Yrittää näyttää myrtsiltä*
- "No naura pois.... kunhan ruokana ei ole tuooooota noin.."
*Osoittaa nurmikkoa*

- "Koska jos löydän sitä lautaselta lupaan leikata nurmikon viikottain....paitsi jos rupeat käyttämään rikkaruohoja kukkien välistä niin joudun kai nyppiä nekin irti..."

*Hymy*
- "Mutta voisitko sinä olla niin ilkeä"
*tökkii etusormella Leitä käsivarteen*

-"Noooh... Ei sinun ainakaan laihduttamisen takia tarvitse vihanneksia syödä. Näytät syötävän hyvältä tuollaisenaan <3" Lei hymyili sekä huvittuneena että virnuillen, pukaten hellästi nyrkillään amerikkalaista poskeen, tietäen, että joku muu onneton kuolisi, jos edes yrittäisi tehdä samoin kuin hän teki äsken. Kävellessään Bryanin ohi, kiinalainen käänsi vielä kasvonsa taakseen, hymyn piirtyessä epäilyttävään virneeseen samalla, kun Lei läpsäisi amerikkalaista takapuoleen.